Heips!

ENSIMMÄINEN SUURI RAKKAUTENI

hoipuimme baarista nojaten toistamme vasten
minulla oli vain sänky
ei edes peittoa
ja olisimme voineet lämmittää toisiamme
mutta en tahtonut koskea sinuun humalassa
vaikka
vähän loukkaannuit ennen
sammumista

jäit luokseni asumaan

minä hain raskaana olevan exän luota peiton ja
muita tavaroita
teimme sen selvinpäin
yksi harvoja selviä päiviäni ja kohta sen jälkeen
tapahtui että otin sombuja vähän liikaa
kaaduin naamalleni jäiseen pihaan
naapuri kuuli kopsahduksen
ja katsoi ikkunasta ja nähdessään minut rähmälläni
kantoi asuntoon

seuraavista päivistä en paljon muista
mutta olin kaatuillut ympäriinsä ja huutanut sinulle
haukkunut sinua
syyttänyt että olet varastanut sombuni
enhän voinut uskoa että olen taas syönyt kaikki
kävin vimmaisesti kätköjäni läpi
yhtään ei löytynyt enää

pahus

tullessani tolkkuihini
huomasin että sinä olet
poissa

hidastuttavien vastapainoksi hommasin
päinvastaista
nopeaa
ja itku kurkussa haeskelin
sinua kaikkialta

lopulta löysin sinut erään vanhemman naisen luota
ja hän sanoi että
olet vain juonut ja itkenyt
lohdutuksesta piittaamatta

istuit keittiössä kun menin hänen kanssaan suihkuun
ja suihkusta tultuani
heitit kaikki nopeat suuhusi, iskin sinua
poskelle ja ne lensivät pitkin lattiaa

pyysin anteeksi, lupasin muuttua

heitimme aineet vessanpytystä alas
läksimme ystäväsi luota
kotiin

rakastimme toisiamme herkkinä ja hurjasti
mutta tahti kiihtyi
olimme hukassa itseltä
ja siksi myös toiseltamme

sinäkin vedit viinan kanssa pillereitä silloin tällöin
ja minä olin myrkytystilassa kaiken aikaa

lopulta lähdit
sanoit ettet jaksa enää pelätä
milloin koittaa aamu että olen kylmänä
vierelläsi

 

Tapahtui joulukuussa 1987 - maaliskuussa 1988.

Palasin exän luo.
Poikani syntyi toukokuussa 1988.

JA KUITENKIN:

monena vuonna
joulun lähestyessä
muistin sinut ja suuren
rakkautemme

Menin naimisiin exän kanssa ja tulin uskoon, erosimme. Poika jäi minulle.

RAKASTAN JOULUN AIKAA

Rakastan joulun aikaa

muistosi ei enää satu sydämeeni
sillä tapaa

on niin paljon muistoja
satuttaviakin

ja minä nautiskelen hiljaisuudesta
aattona

istun kynttilänvalossa ja rentoudun
yksin
tässä hartaassa hiljaisuudessa

jossa myös kipeitä tunteita hetkittäin liikahtelee
ja sisikunta vavahtaa

ja vuosien aikana tekemäni virheet raastavat
välillä julmastikin

pidän siitä

menneisyyteni ja kipujeni kohtaamisesta
suostua katsomaan silmiin
omia haavoja
myöntää ne ja olla sinut
itsensä kanssa

levätä vain hiljaa

rakastavan kaikkeuden hoidettavana
joulun hiljaisessa
sykkeessä
ja lempeässä valossa

hän ei jäänyt seimeen
vaan meni pidemmälle ja loppuun asti

kauniisti soi jouluyössä
hyvyyden ääni


Poika muutti muutti omilleen 2006. Hän on nyt samanikäinen kuin minä olin silloin, parikymmentä vuotta sitten.

[ Tämä kolmeosainen faktaruno kirjoitettu 23. 12. 2007 ]