yölinjalla

Musta asfaltti imee valon 
pyörät rullaavat öistä tietä
ei ole aikaa katsella
taivaan kirkkaita tähtiä.

Ne tuikkivat kuitenkin.

Vaikka surulliset ajatukset
usein valtaavat kulkijan mielen.
Sisällä vellova kaipaus,
pusertaa maailmasi ruttuun.
Rintakehässä painon tunne,
kyynelet poskilla.

Kuitenkin tuikkivat tähdet.

Jonain päivänä
jollain taukopaikalla
kun kipu hellittää
yllätät itsesi hymyilemästä.

Vähä vähältä
uskallat taas antaa itsellesi
luvan.
Nostaa katse,
kohdata nuo taivaalla tuikkivat tähdet.

Kipusi ymmärretään
eikä menetyksesi suuruutta vähätellä
mutta siltikin,
tai juuri sen tähden,
tuikkii taivas.

Rakas ystäväni...

Monta kertaa niin pitkää ja
pimeää matkaosuutta
joudumme kulkemaan täällä,
mutta sittenkin meille tuikkivat
taivaan kaikki tähdet.

Ja pyörien rullatessa eteenpäin öistä tietä
on lupa pysähtyä, levähtää.

Hengittää kuulasta raikkautta.

Uskoa ja uskallusta.

Sumuisessa ilmassa hersyvää toivoa.

Syli avoinna heille
joiden kanssa nyt elämme,

ja myös ne
jotka joskus olivat,
ja vieläkin ovat muistoina

mutta ei enää niin musertavina                                          
ei enää niin piinallisina. 

Kun tuikkivat kirkkaat tähdet.


[ Kirjoitettu 24 02 08, muokattu 06 10 12 ]