Puolipäivän aikaan
saavumme linja-autoasemalle.
Asemalla tapaan Billyn, saksalaisen, hän on menossa
sinne mistä juuri tulimme, kommuuniin.
Keskustelemme kunnes auto tulee ja hän nousee siihen.
Mikä on koiran nimi, hän kysyy.
Sanon: "No name, it's free dog".
Billy pujahtaa linja-autoon, huudan hänen peräänsä:
"Hei... She is Lilian!"
Billy kääntyy ja virnistää; hän heilauttaa kättään:
"Goodbye Mike and Lilian."
Voi sinua, Lilian.
Vielä viisi mielenkiintoista päivää me matkustimme.
Junassa salakuljetin sinut takkini alla
rajalta toiselle.
Onnellisesti nukuit konduktöörin ja tullimiesten
kävellessä vaunuosaston läpi,
nukuit piilossa takkini alla, pieni Lilian.
Kunnes junassa Tanskan ja Ruotsin rajalla,
jossain siellä, tullivirkailijan katsoessa passia,
heräsit takkini alta ja pistit pääsi ulos.
Tullimies säpsähti, hänen kasvonsa tulivat vihaisiksi.
Minulle annettiin kaksi mahdollisuutta,
ystäväni Lilian -
ensimmäinen todellinen ystäväni, sinä
joka luotit minuun niin kovasti -
joko veisin sinut takaisin Tanskan puolelle
tai lopettaisimme sinut nyt heti
Helsingborgissa.
Vapisit astuessamme kuolemaantuomittujen huoneeseen
mutta katsoit sitten kasvoihini
ja rauhotuit sylissäni, painauduit vain
hiljaa minua vasten - - -
En tiedä mikä minulle tuli mutta aloin itkeä.
Lähes hysteerisesti, eikä itkusta meinannut tulla loppua.
Oli myöhäinen ilta ja junia ei
kulkenut enää, joten odotin ulkona
aamuun asti. Yksin.
No, kun nyt olin siellä he tahtoivat samalla vähän
tutkia tavaroitani,
huvikseen kait, ja löysivätkin
olemattoman puoli grammaa hashista.
Tullivirkailija katsoi itkettyneitä kasvojani, sanoi:
tehdään nyt näin.
Hän käveli vessaan, jätti oven auki
ja näin hänen paiskaavan nokareen pyttyyn,
se huuhtoutui viemäriin, hän sanoi sitten:
asia selvä, voit mennä.
Minä istuin makuupussini kanssa ulkona koko yön
odottaen aamua, Lilian.
Hetkeksi nukahdin levottomaan uneen ja heräsin itkuuni.
Sinä olit elämäni ensimmäinen rakkaus, todellinen
ystäväni, Lilian.
Sinä joka niin kovasti luotit minuun.
Sinä jonka luottamuksen
petin pahimmalla mahdollisella tavalla,
tapettu ystäväni.
[ Lilian 1 - 3 kuvaamat asiat tapahtuivat kesällä 1984 tai 1985. Runo tapahtui eli tuli kirjoitetuksi joulukuussa 2006. ]
Runoni ovat yleensä fiktiota, joskus myös faktiota - tositapahtumien ympärille muotoiltua kuvitelmaa. Tai eri tavalla faktaa kuin näyttää. Kirjoittaessani vaikkapa "katselen kasvojasi kaukaa, ja silmiesi vastatessa, olen lähellä" en välttämättä kuvaa faktista elämäntapahtumaa; ja kuitenkin on faktaa ja todellinen tapahtuma, että kirjoitan lauseen - tarkastelen runoa, sen synnyttämiä tunteita, tiedostamista. Heips! (1-3) ja Lilian (1-3) ovat faktarunoja; näissä olen pyrkinyt kuvaamaan kirjoittamistapahtuman ulkopuolella olevaa tapahtumaa, jotain mikä tapahtui joskus. Yksi runojeni keskeisiä aiheita onkin aika, sen kuluminen, suhteemme aikaan ja historiaan, sen tiedostaminen.
Lilian nukkuu, Avignon.
Toisen kuvan vasemmassa reunassa Billy Clunyn asemalla.
