30 07 12

Entisöidyltä sillalta
näkyi alas veteen ja rannalle
kun ihmiset istuivat pieninä ryhminä
ja valot syttyivät

Vesi oli mustaa,
kujien putiikit vielä auki:
teetä, matkamuistoja, kolhiintuneita
ruosteisia pistimiä

Virtaus näytti kovalta
joen voima minulle tuntematon,
kävelimme piiloon
paikallisten ja turistien
katseilta

Uin kivien suojassa

ja sen muistan

kun yössä
astuimme sisälle
myymälään
jonka kuvaruudulla
video

tuhoutuvasta sillasta

kranaattien pirstoessa
yli neljäsataa vuotta paikallaan pysynyttä

ja sen pudotessa lohkareina
virtaavaan veteen

Kyyneleet valuivat kasvoillamme,
olimme pitkään hiljaa, hiljaa

Tiesimme kyllä
että silta on ollut katki
mutta nyt olimme omin silmin
nähneet sen

Ja tätä kirjoittaessani
ajattelen arkipäiväistä elämäämme,
kuinka helposti siitä tulee rutiini:
ystävälliset hymyt, kättelyt, puheenaiheiden kirjo

Tiedämme kyllä että
jokainen ihminen on tärkeä,
arvokas

Kannamme sitä tietona päässämme

Mutta olenko nähnyt, näenkö
edelleen - yhä vieläkin ja juuri nyt
kirjoittaessani sanoja:

Rakkaani,
on eri asia tietää ja todella
nähdä




(30. 7. 2012 kirjoitettu faktaruno,
perustuu Mostarissa 20. 7. 2012 koettuun.
Valokuvat 20 07 12 Mostar.)

Pitkäperjantai

Pitkäperjantai.
Katselen ikkunasta vesisateen
pieksämää maata, kaikki väritöntä
harmaata.

Lehdessä arkkipiispa sanoo
että kirkkoon saa kuulua
vaikka ei uskoisikaan Jeesukseen:
Epäilys kuuluu uskoon.

Ja vielä:
Kirkossa ei mitata kenenkään uskoa,
sen tasoa.



Tekisi mieli neuvoa arkkipiispaa, kertoa
kirkkolaitokselle totuuksia.
Kuulehan nyt, ensin pitää olla usko
että voi uskoaan epäillä, 
mutta jos uskoa ei ole koskaan syntynyt, ei voi
olla epäilyäkään.

Epäusko on asia erikseen,
se ei ole epäilyä vaan uskon vastakohta,
sen kieltämistä, taipumattomuutta - 
uskonvastaisuutta.

Ei minunkaan tarvitse enkä halua
mitata kenenkään uskon tai epäuskon
tasoa, mutta pitäisi sentään
arkkipiispan
erottaa toisistaan kaksi valtakuntaa
ja että ihminen kuuluu jompaan kumpaan.

Menneinä vuosikymmeninä 
puhuttiin kirkon elävistä ja kuolleista jäsenistä, 
kirkko nähtiin laajempana kuin laitos.
Tosikirkkoon kuuluvat kaikki, jotka 
uskovat Jeesukseen, kuuluvat nimellisesti mihin 
tahansa kirkkokuntaan tai ovat kuulumatta,
erilaisista tulkinnoista ja painotuksista huolimatta 
heidät yhdistää Pyhä Henki. 

Jos joku ei Kristuksen kirkkoon, tähän 
tosi seurakuntaan 
kuulu, hän on hengellisesti kuollut, 
mutta elävien tehtävä on todistaa elämästä,
kutsua ulkopuolella olevia sisään.

Nykyään puhutaan vain elävistä.
Kutsumista ei tarvita, ketään ei saa rohkaista
uskomaan, koska hänellä jo on usko,
siinä vain on erilaisia tasoja ja 
vaiheita.

Ikäänkuin kaikki kirkkolaitokseen kuuluvat olisivat
kristittyjä, Kristuksen kirkon jäseniä
ja taivasmatkalaisia.



Pitkäperjantai.
Minusta tuntuu kuin katselisin Jeesuksen kanssa ikkunasta.

Hänen lohdullinen, rakastava läsnäolonsa
murtaa, vaikuttaa myötätuntoa
murhetta.

Ethän anna kenenkään, edes kirkkolaitoksen eksymisen
eksyttää itseäsi 
sydämen kovuuteen, elämän negatiivisuuteen, 
rakkaudettomaan tuomiohenkeen 

Ja minä näen haavat,
kuuntelen hänen kanssaan 
huutoa kahden vuosituhannen takaa.

Se on täytetty.



Tarvitaan sadetta
sulattamaan jääkerrokset, routa
että harmaa muuttuisi taas väreiksi.

Kiirastorstai ja pitkäperjantai,
ne kertovat minulle ylösnousemuksesta, 
että kuolema voitettiin kuolemalla, synnin ja 
perkeleen valta kukistettiin. 

Katselen ikkunasta vesisateen pieksämää maata
eikä kaikki ole harmaata, ei - !

Ikuisesti rakastava sydän totisesti elää.



(18. 4. 2014)

Kuvat: rukoushetki evankelioimisaktiossa 2008 ja asetelma 18. 4. 2014

Rukous pääsiäisen(kin) aikaan

Jumala, 
varjele minua uskonnolta,
rituaaleilta, oikeanmuotoisilta tavoilta 
opeilta joista puuttuu henki, elämän sisältö.
Varjele minua Jumalalta,
käsitteeltä, johon voi uskoa ja josta puhua
niin kuin se olisit Sinä.

Aina palauta ristin juurelle,
sinne missä Pesah on täyttynyt.

Ja täyttymys, tosi:
ylösnousseen todellisuutta katsellen, kuunnellen
minä vähenen, pienenen, nöyrryn.
Vahvistun, suoristun, lujitun - 
vain sinä teet herkäksi kuulemaan elämän äänet,
todellinen elämä, Vapahtajani, 
synnin ja kuoleman voittanut Jeshua.

Kanssasi en luule hengelliseksi 
kaikkea mille tunteeni herkistyvät,
en oikeaksi jokaista asiaa, jota kohtaan tunnen

inhimillistä myötätuntoa, empatiaa.

Haavojesi kautta loistaa valo, kaunis valo.
Se on pääsiäisen ihme:
Jumala muuttuu Jumalaksi, abstraktiosta
tulee koettava Rakkaus.


(14 04 14)

Jäädä kiinni niin sanotusti housut kintuissa

Minä niin pidän
vanhoista, hylätyistä tehtaista
joissa työn, elämän jäljet 
ovat vielä nähtävissä
ruohon, tuulen kuljettaman roskan 
pölyn alla

Vääntyneestä, ruostuneesta raudasta
paikalleen unohtuneista, ajan patinoimista koneista
jotka joskus ei niin kovin kauan, kaksikymmentä
ehkä neljäkymmentä vuotta sitten
öljyttyinä jyskyttivät

Seinälle haalistuneesta kalenterista
pakkasen ja auringon puhkisyövyttämästä
rukkasesta portaalla
tuulen suhinasta haljenneissa ikkunanpuitteissa

Mutta siitä on romantiikka kaukana
kun hälärit menevät päälle, sireeni alkaa ulvoa

Hitsi vieköön, olisi pitänyt ottaa tosissaan 
se vartioitu-kyltti, huoks huoks, kaikkea vanhaa 
romua ne jaksaakin vartioida ja kytätä

Selitä siinä sitten, 
vartiointiliikkeen miehen yrmeän katseen alla
että minä niin pidän, tykkään 
näistä hylätyistä tehtaista

(06 04 14)

Melko pitkälti faktaruno 5. 4. 2014 tapahtuneesta. Kohteen sisätilojen kuvaaminen keskeytyi hälytyslaitteiden ulvahdettua soimaan. Joidenkin kohteiden tutkimiseen kannattaa kysyä lupa omistavalta taholta, vaikka sitä ei heruisikaan. Tämä kuuluu niihin. 

  

    

Keskeneräisyydestä

L ja pojanpoikani maalasivat herkin käsin
pihalta poimittuja kiviä
tekivät niistä leppäkerttuja ja
yksinkertaisesti vain maalattuja kiviä
parvekkeelle

"Herkin käsin" ei tietenkään kerro mitään
heidän käsistään, se on vain
runollisuutta, tunnelman rakentamista, ja - 
jos se jostain kertookin, vain minusta, katseestani 
ja muistikuvasta

Kauniisti liikkuivat nuo maalaavat kädet 

Nyt varhaiskeväisen sateen
pieksämistä kivistä
haalistuu, kuoriutuu maali,
vähä vähältä jäljellä ovat vain kivet
niin kuin ennen maalaamista

Teen tietokoneella töitä,
nousen, haen vielä kupin teetä,
avaan parvekkeen oven, käyn hengittämässä
raitista ilmaa - 
katselen kiviä, saan niistä aiheen runoon

L on koiran kanssa päivälenkillä -
minä olin aamulla -
juon teetä, kirjoitan kuulakärkikynällä:

Teen tietokoneella teetä 

ajatus harhailee, korjaan kirjoitusvirheen
ja palaan jatkamaan
niin sanottuja töitäni, kotisivujen rakentamista
jotka minun piti saada valmiiksi
jo vuosia sitten

Monet, monet sateet
ovat sen jälkeen langenneet,
ja jos ehkä jotain pysyvää, sanoisinko

Kaiken keskeneräisyys 

Tällä viikolla, tällä viikolla viimein aion saada
sivut siihen kuntoon, että ne voi avata -
samalla tavalla sanoin vuonna 2007

L sanoo:
Joo, mä en enää jaksa uskoa että
saat ne auki

Minä yritän, rakkaani, yritän


(13. 4. 2014)