maanantai 14. huhtikuuta 2014

Keskeneräisyydestä

L ja pojanpoikani maalasivat herkin käsin
pihalta poimittuja kiviä
tekivät niistä leppäkerttuja ja
yksinkertaisesti vain maalattuja kiviä
parvekkeelle

"Herkin käsin" ei tietenkään kerro mitään
heidän käsistään, se on vain
runollisuutta, tunnelman rakentamista, ja - 
jos se jostain kertookin, vain minusta, katseestani 
ja muistikuvasta

Kauniisti liikkuivat nuo maalaavat kädet 

Nyt varhaiskeväisen sateen
pieksämistä kivistä
haalistuu, kuoriutuu maali,
vähä vähältä jäljellä ovat vain kivet
niin kuin ennen maalaamista

Teen tietokoneella töitä,
nousen, haen vielä kupin teetä,
avaan parvekkeen oven, käyn hengittämässä
raitista ilmaa - 
katselen kiviä, saan niistä aiheen runoon

L on koiran kanssa päivälenkillä -
minä olin aamulla -
juon teetä, kirjoitan kuulakärkikynällä:

Teen tietokoneella teetä 

ajatus harhailee, korjaan kirjoitusvirheen
ja palaan jatkamaan
niin sanottuja töitäni, kotisivujen rakentamista
jotka minun piti saada valmiiksi
jo vuosia sitten

Monet, monet sateet
ovat sen jälkeen langenneet,
ja jos ehkä jotain pysyvää, sanoisinko

Kaiken keskeneräisyys 

Tällä viikolla, tällä viikolla viimein aion saada
sivut siihen kuntoon, että ne voi avata -
samalla tavalla sanoin vuonna 2007

L sanoo:
Joo, mä en enää jaksa uskoa että
saat ne auki

Minä yritän, rakkaani, yritän


(13. 4. 2014)