Pitkäperjantai.
Katselen ikkunasta vesisateen
pieksämää maata, kaikki väritöntä
harmaata.
Lehdessä arkkipiispa sanoo
että kirkkoon saa kuulua
vaikka ei uskoisikaan Jeesukseen:
Epäilys kuuluu uskoon.
Ja vielä:
Kirkossa ei mitata kenenkään uskoa,
sen tasoa.
Tekisi mieli neuvoa arkkipiispaa, kertoa
kirkkolaitokselle totuuksia.
Kuulehan nyt, ensin pitää olla usko
että voi uskoaan epäillä,
mutta jos uskoa ei ole koskaan syntynyt, ei voi
olla epäilyäkään.
Epäusko on asia erikseen,
se ei ole epäilyä vaan uskon vastakohta,
sen kieltämistä, taipumattomuutta -
uskonvastaisuutta.
Ei minunkaan tarvitse enkä halua
mitata kenenkään uskon tai epäuskon
tasoa, mutta pitäisi sentään
arkkipiispan
erottaa toisistaan kaksi valtakuntaa
ja että ihminen kuuluu jompaan kumpaan.
Menneinä vuosikymmeninä
puhuttiin kirkon elävistä ja kuolleista jäsenistä,
kirkko nähtiin laajempana kuin laitos.
Tosikirkkoon kuuluvat kaikki, jotka
uskovat Jeesukseen, kuuluvat nimellisesti mihin
tahansa kirkkokuntaan tai ovat kuulumatta,
erilaisista tulkinnoista ja painotuksista huolimatta
heidät yhdistää Pyhä Henki.
Jos joku ei Kristuksen kirkkoon, tähän
tosi seurakuntaan
kuulu, hän on hengellisesti kuollut,
mutta elävien tehtävä on todistaa elämästä,
kutsua ulkopuolella olevia sisään.
Nykyään puhutaan vain elävistä.
Kutsumista ei tarvita, ketään ei saa rohkaista
uskomaan, koska hänellä jo on usko,
siinä vain on erilaisia tasoja ja
vaiheita.
Ikäänkuin kaikki kirkkolaitokseen kuuluvat olisivat
kristittyjä, Kristuksen kirkon jäseniä
ja taivasmatkalaisia.
Pitkäperjantai.
Minusta tuntuu kuin katselisin Jeesuksen kanssa ikkunasta.
Hänen lohdullinen, rakastava läsnäolonsa
murtaa, vaikuttaa myötätuntoa
murhetta.
Ethän anna kenenkään, edes kirkkolaitoksen eksymisen
eksyttää itseäsi
sydämen kovuuteen, elämän negatiivisuuteen,
rakkaudettomaan tuomiohenkeen
Ja minä näen haavat,
kuuntelen hänen kanssaan
huutoa kahden vuosituhannen takaa.
Se on täytetty.
Tarvitaan sadetta
sulattamaan jääkerrokset, routa
että harmaa muuttuisi taas väreiksi.
Kiirastorstai ja pitkäperjantai,
ne kertovat minulle ylösnousemuksesta,
että kuolema voitettiin kuolemalla, synnin ja
perkeleen valta kukistettiin.
Katselen ikkunasta vesisateen pieksämää maata
eikä kaikki ole harmaata, ei - !
Ikuisesti rakastava sydän totisesti elää.
(18. 4. 2014)
Kuvat: rukoushetki evankelioimisaktiossa 2008 ja asetelma 18. 4. 2014
