Joinain päivinä

Joinain päivinä olen 
huipulla

Kasvoni valolle avoimet
ja poskilla tuulen hyväilevä liike,
tunnen jäsenissäni voiman
eikä mikään ole minulle mahdotonta

Joinain päivinä
kuljen syvissä mustissa
laaksoissa

Jähmettyneet käsivarteni
kuin kuolemaisillaan olevan puun oksat
törröttävät jäsentymättömässä maisemassa,
ja luulen

pienikin ilmavirta
voi katkaista tai repiä juuriltaan
koko puun:
vapisevan, heikoksi käyneen

sieluni

Kunnes jonain päivänä
päivien joukossa,
rakkaani,
olen oppinut
vaikeimman läksyn

Suru ja ilo eivät ole toistensa vastakohdat
niin kuin valo ja pimeä,
ne kuuluvat elämän tanssivaan
liekkiin

Sielua raastava tuska parahduksineen
ja hersyvän naurun
kirkas sointi

eivät ole toistensa vastakohdat
niin kuin kuolema on elämän vastakohta

Ja nyt minä tiedän
ettei täyttymys löydy hetkellisistä tunteista
eikä minun tarvitse paeta rosoisen sieluni kohtaamista
ollakseni tyydytetty

Ja ymmärrys asioiden ikuisesta luonteesta
ei tee elämästä tasapaksua, 
vaikka tyynnyttääkin turhanpäiväiset
myrskyt ja virvatulet

Niin kuljen päivieni läpi
huipuilla, laaksoissa

Huipuilla
takertumatta huikaiseviin näkymiin
kuin kotini olisi niissä

Laaksoissa
pyrkimättä epätoivoisesti ylöspäin
kuin kotini olisi siellä

Minun kotini on
kalliolla
joka kulkee mukanani,
ja sen kallion nimi on elämä

ja sen kallion nimi on rakkaus

ja sen kallion nimi on armo

ja sen kallion nimi on rauha

Siksi kuljen
sydän ääriään myöten avoinna
niin tuskalle kuin ilolle,
jotka kumpikin kuuluvat elämään

Rakkaani


(13. 1. 2008)